Kuinka tunnistat materiaaleja laadunvalvonnassa?

Työpisteellä sauhuaa sorvin lisäksi pää. Miten voi olla mahdollista, että sorvaustyökalu täytyy taas vaihtaa? Tuntuuko tutulta tilanteelta? Jopa 30% materiaalisertifikaateista ovat jollakin tasolla puutteellisia; saapunut materiaali ei vastaa sen mukana tullutta materiaalisertifikaattia ollenkaan, osa materiaalista on eri tavaraa tai materiaalisertifikaatista puuttuu kokonaan jonkin tärkeän haitta-aineen analyysi.

Viime vuosina on siirrytty ostamaan materiaalia kansainvälisiltä toimittajilta yhä enenevässä määrin – taloustilanne heittelee, tulevaisuus on epävarma ja halutaan säästää kustannuksissa. Tämä on jokaisen valmistavan yrityksen arkipäivää.

Työvoimakustannusten ohella materiaalikustannukset ovat suurin yrityksen tulokseen vaikuttava kuluerä ja niissä pyritään ilman muuta säästämään. Kansainväliseltä toimittajalta tuleva tavaraerä tulee kuitenkin useamman välikäden kautta ja toimitusprosessissa on useampi piste, missä jotain voi mennä pieleen. Siitä syystä materiaalisertifikaatit ovat olleet luottamuspulakierteessä viime vuosina, ja valmistajat hakevat vaihtoehtoisia tapoja varmistaa toimintaansa.

Eräs kustannustehokas ja jatkuvasti suosiota kasvattava metodi materiaalin laadunvarmistukseen on XRF-analysaattori. Kyseessä on käsikäyttöinen, vajaa 1,5kg painava analyysilaite, jolla metallilaadut saa muutamassa sekunnissa selville. Muutama asia kannattaa kuitenkin ottaa huomioon analysaattorin hankintaa suunniteltaessa:

  1. Laitevalmistajia on useita ja analysaattorimalleja sitäkin enemmän. Ota huomioon hinta-laatusuhde. Kaikki laitteet eivät ole samanlaisia! Kuvaile ongelmasi mahdollisimman laajasti laitetoimittajalle, jotta hän osaa suositella sinulle oikeaa laitemallia. Aina ei kannata ostaa kalleinta, jos työ tulee tehdyksi edullisemmallakin mallilla.
  2. Suurin tulokseen vaikuttava tekijä ei ole analysaattorin hinta, vaan sen käytettävyys. Sillä ei ole mitään merkitystä, saitko hankittua analysaattorin pari tonnia edullisemmin, jolleivät ihmiset viitsi sitä käyttää. Hanki laite, joka on yksinkertainen käsitellä kentällä ja kestää työtä, johon se hankitaan.
  3. Kannettavat, käsikäyttöiset analyysilaitteet eivät pysty mittaamaan hiilipitoisuutta. Jos sinun on välttämätöntä saada selville onko kyseinen materiaali haponkestävää terästä 316 vai 316L (näiden kahden erona ainoastaan hiilipitoisuus), sinun on valittava Optinen Emissiospektrometri eli OES.
  4. Harkitse tarkkaan, kuinka nopeasti hankittava laite maksaa itsensä takaisin. Kannattaako sinun hankkia 60 000 euroa maksavaa OES-laitetta, jos tutkit sillä vain 3 prosenttia saapuvista materiaaleista? Selviäisitkö kuitenki edullisella XRF-analysaattorilla, joiden hinnat lähtevät 15 000 eurosta ylöspäin?

Kun onnistut hankinnan suunnittelussa ja laitteen valinnassa, työntekijät käyttävät laitetta aktiivisesti, ja kaikki saapuvat materiaalit pistetarkastetaan. Näin mahdolliset sekaannukset saadaan selville jo saapuvan materiaalin tarkastuksessa. Reklamaatiot saadaan heti liikkeelle todistusaineiston kanssa, ja ennen kaikkea väärästä materiaalista johtuvat ongelmat valmistuksessa vähenevät. Myös materiaalista johtuvat asiakasreklamaatiot teidän yritystänne kohtaan saadaan kuriin, jolloin asiakastyytyväisyys kasvaa.

Haluatko lisätietoja? Ota yhteyttä!

Topics: materiaalit laadunvalvonta materiaalikustannukset